"No hyvä! Toivon että molemmin puolin tulemme tyytyväisiksi. Nyt, Jaakko, olet, kuten sanoin, vapaa palveluksestani ja tässä saat koko vuosipalkkasi".
"Patruuna hyvä, sehän on varsin liikaa".
"No no, älä puhu mitään, uudis-asukkaalle on tuo kyllä tarpeen, ja olithan sinä aina ennen muinoin minulle avulias ja hyvä leikkitoveri".
Jaakko ei mitään vastannut, vaan kun patruuna hänelle hyvästijätöksi antoi kättään, puristi Jaakko sitä oikein vankasti. Sitte aikoivat mennä, mutta patruuna sanoi vielä:
"Ennen lähtöäsi täytyy sinun toki Kustulle neuvoa kaikki, mitä hänen tavallisesti tulee tehdä, jotta hän tietäisi olla mielikseni, samoin kuin sinäkin".
"Aivan kernaastikkin", vastasi Jaakko ja läksi sitten ulos nuoren kumppaninsa kanssa.
"Kyllä nyt jo kaikki hyvin käy", sanoi Kustu pihalle päästyään. Minä olen kovin iloinen siitä, että jollakin tavoin saatan edistää meidän Liisun onnea. Sisar parkani menee varsin kalpeaksi joka kerta, kun äiti Jussilasta puhuu, ja harmipa olisikin, jos kaunis, hyvä sisareni työnnettäisiin tuolle vanhalle kaljupäälle. Mutta arvaatko sinä, Jaakko, millä tuo Viulu-Mikko äitini mielen sai kääntymään noin äkkipäätä?"
"En, sitä itsekkin ihmettelin, vaan kyllä kai siitä vielä selko tulee".
"Mutta kysyä ei uskalla —"
"Ei suinkaan! enkä siitä välitäkkään, kun tytön vain saan; mutta enpä ole oikein varma, ennenkuin kuulutuksessa ollaan".