Joku rapsahdus kuului, ja poika huusi:
– Kuka siellä kuukuelee, kettuko vai jänis?
– Oohoh, eikö suutarin Sakki miestä metsän elävästä erota?
– Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Joju vain. Marjassako sinäkin olet?
– Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja vielä, eikä niille herroille pahuuksille raakilat kelpaa.
– Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet!
– Mitä kiroilen? Enhän minä ole kironnut.
– Olet hyvinkin, ja vieläpä kaksi kertaa.
– Enhän minä ole pahan nimeä maininnut. En ole milloinkaan tuollaisia sanoja kiroukseksi kuullut sanottavan. Kylän miehet ja isäkin sanovat paljon rumemmin, kun kiroilevat.
– Mutta kyllä se vain sitä on, ja se on paha tapa sinulla. Kansakoulussa sanoi opettaja, että kiroileminen on kova synti.