– Sanoi se niinkin, ettei saa siunata, mutta semmoinen puhe vasta hullua on.
– Ymmärsit opettajan aivan väärin. Hän sanoi, ettei saa turhaan siunata ja mainita Jumalan nimeä.
– Niin no, helkkarissa, enhän minä sitä "turhaan" sanaa kuullut, kun Liisan-Kallu neulalla selkääni pisti.
– Kuules, jos nyt lupaat olla kiroilematta, niin minä annan sinulle tuokkosellisen marjoja.
– Sinäkö?
– Niin minä.
– Mitä hyötyä sinulla siitä on, etten minä kiroile enkä siunaa?
– Ei mitään, mutta soisin vain, että oppisit pois pahasta tavasta.
– Paha minä olen aina ollut. Äiti tuuppii ja sanoo, että olen paha, ja isä sanoo: "älä ole vallaton" ja kylän väki sanoo, vaikka muut ovat kuria tehneet: "sen on muona-Matin paha poika-veitikka tehnyt". Mutta minä siitä viisi välitän. Voi Jestas kun nuot mäkäräisetkin purevat niin onnettomasti.
– Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimen turhaan lausumista.