Aamiaispöytä oli katettuna, kun rehtori pikku seuralaisensa kanssa tuli kotia.
Eriika neiti tuli heitä vastaan. Hän katseli tarkkaan nuorta tulokasta silmiin ja virkkoi sitten veljelleen ruotsiksi: – Pojken har vackra, ärliga fönster, han ser snäll ut. – Sitten hän poikaan kääntyen sanoi: – No tervetultuasi tänne meidän vanhojen kotiin, koeta nyt tulla meille pieneksi auringonsäteeksi, minä tarkoitan, koeta olla nöyrä ja avulias meitä kohtaan. Hyväntahtoisuus ja avuliaisuus lämmittää vanhoja. Kyllä me sitten taas puolestamme sinua hyvänä pidämme. Mutta tuleppa nyt aamiaiselle! Sinun on varmaankin nälkä.
– Ehkäpä ruoka maistuu paremmalta, jos hän nyt ensin saa syödä Leenan kanssa, siksi kunnes paremmin tutustumme.
– Ehkä niin on paras, – sanoi Eriika ja huusi Leenaa näyttämään pojalle huoneita.
Sisarukset istuivat aamiaiselle, ja Leena näytti sillä välin huoneita Jojulle.
– Tuossa on suuri vastaan-otto-sali.
– Hih, täälläpä oikein kaikuu, hah, kuulkaapas!
– Ei herrasväki täällä oleskele juuri muuten, paitsi kun rehtorilla on suuri vastaan-otto.
– Kyllä ymmärrän, kun kaikki koululaiset tulevat tänne.
– Ei, ei meidän rehtori enään koulussa ole.