– Olen kyllä, täällä on niin paljo katseltavaa, josta on hauska kertoa tädille ja kirjoittaa kotia. Mutta kyllä lukeminen sentään on hauskinta.
– Niin, tuo Sakki on aina ollut tuollainen. Kyllä minäkin nyt jo luen mielelläni, mutta onhan sentään paljon hauskempi olla ulkona, kuin ilma on kaunis.
– Luulisinpä sitä. Mihinkä päin nyt lähdemme? Te saatte määrätä!
– Lähdetään eteläsatamaan, siellä on niin paljo laivoja ja niitä minä kovin mielelläni katselisin. Ja sitten menisimme Kaivopuiston kallioille, siellä näemme meren, oikein aavan meren. Oi, kuinka siellä on kaunista! Oikein lentää tahtoisi.
– Niin, taikka Kaisaniemen rantaan, siellä on niin hiljaista ja kaunista, – sanoi Sakki.
– No kummanka mieltä nyt noudatan? – kysyi rehtori hymyillen.
– Kyllä Kaivopuistossakin on kaunista, lähdetään vain sinne, – kiirehti Sakki sanomaan.
– Satamasta sinä ehkä et välitä?
– En, mutta Jojun mielestä se on hauskin paikka. Tavallisesti hän saa jäädä sinne yksin, sillä ei minua haluta siellä seisoa niin kauan, kuin Joju laivoja tarkastelee.
Rehtori meni ulos poikiensa kanssa.