– Oletko, Joju, useinkin käynyt laivoja katselemassa?

– Olen.

– Vai niin. Mikä se niissä sinua miellyttää?

– Kaikki! Purjeet, touvit ja mastot. Siellä saa mielin määrin kiivetä, vaikka kuinka korkealle.

– On tuo Joju niin tarkkaan pannut mieleensä joka nuoran ja koko aluksen, että hän sen aivan osaa paperille piirtää.

– En ole tietänytkään, että sinä sellainen laivojen ihailija olet. Mutta entä jos kiivetessäsi putoaisit mereen...

– Minäkö? Johan nyt! Totta kai köydet niin vahvoja ovat, että minun kannattavat.

– Ei köydet katkea, mutta sinun kätesi ja voimasi saattaisivat pettää.

– Ei, älkää luulko.

He olivat nyt ennättäneet rantaan, ja Joju riensi oitis erääseen kolmimastoiseen laivaan, jossa laivamiehet näkyivät tuntevan hänen.