Ovi avattiin. Rehtori tiedusteli, mitä huoneen omistajalle tuli maksaa, ja suoritti sen heti.
– Nyt saatte oitis muuttaa minun luokseni, – sanoi hän Matille, joka näytti tästä olevan kovin kiitollinen; mutta Miina ei tahtonut asiaa oikein käsittää, ja näyttipä siltä, kuin muutto ei häntä oikein olisi miellyttänyt.
– Kyllä he olisivat saaneet asua täällä, aivan mielelläni olisin antanut heidän asua, mutta...
– Ei, kyllä se sopii varsin hyvin, että muuttavat, – sanoi rehtori. – Täällä on hevoset ja rattaat, asettakaa niihin, mitä teillä on, ja ajakaa minun talooni. Siellä on teillä vapaa asunto.
Isäntä kävi vähän noloksi ja näytti hämmästyneeltä, mutta Matti ja hänen vaimonsa muuttivat vielä samana päivänä rehtori Mellilän suureen pakarikammariin.
XII.
– Kapteeni Malm pyytää tavata rehtoria, – sanoi Leena, joka raotti rehtorin ovea.
– Jasoo, jasoo, käske häntä tulemaan sisälle.
– Hyvää päivää! Miten sinä täällä jaksat?
– Päivää päivää! Jumalan kiitos, kyllä minä yleensä olen hyvin voinut, mutta tänään luuvalo ristiluissani minua niin on vaivannut, etten voinut tulla luoksesi, ja minulla oli sinulle puhuttavana tärkeä asia, jota en tahtonut tuonnemmaksi jättää. Suo nyt anteeksi, että sinua tänne vaivasin!