– Joka paljon pyytää, ei mitään saa, sanoo sananlasku. Olisit myynyt sillä hinnalla, minkä rouva olisi antanut, niin varmaan olisit kuitenkin saanut vaivasi palkituksi.
– Mutta kas kun en viitsinyt antaa.
– Meidän Sakki on koonnut jo 50 markkaa pelkillä mansikoilla.
– Hyvänen aika! Ei Joju vain viitsisi, enkä minä liioin. Olemmekin isän kanssa tuumineet, että syksyllä muuttaisimme Helsinkiin; siellä sitä kuuluu sentään aina saavan paremmin työn ansiota.
– Luuletko? Epäilen minä vain. Kyllä täällä vähemmällä toimeen tulee. Jos tulot ovat tavallaan niukemmat, niin saattaahan täällä lehmän pitää, kun ahkeraan kokoo lehtiä talven varaksi. Ja kun sitten vielä on perunamaata, niin siinä jo on särvintä sen verran kuin meikäläiset tarvitsee. Lapsetkin suuressa kaupungissa joutuvat kaikenlaisiin viettelyksiin.
– Oli mit'oli mutta kyllä sinne muutamme.
– Katsokaa, äiti, miten suuria mansikoita olen löytänyt niitynpientarelta!
– No katsoppas vain Sakkia, niitä varmaan on koko kannu! sanoi muona-Matin vaimo.
– On kyllä. Joka päivä hän marjoja ainakin tuon verran kotia tuo.
– Käskekää Jojuakin marjaan, hauskempi olisi yhdessä poimia, ja huomenna veisimme marjat pappilaan, – sanoi Sakki.