Kuudes Luku.
Ilta-aurinko laski viimeiset säteensä kenraalinna Simssin loistavaan vieras-saliin, jossa Hilja kulki edes-takaisin, odottaen vieraitten tuloa. Kenraalinna tuli sisälle, silmänsä tarkastelivat kasvatti-tytärtä, ja tyytyväinen hymyily lepäsi hänen huulillansa, kun hän katseli tätä ihanaa neitosta. Hila oli pukenut itsensä uusiin valkoisiin vaatteisinsa, ja hänen mustiin hiuksiinsa, jotka kiharoina putoilivat hänen lumi-valkialle kaulallensa, oli oikealle puolelle pistetty valkoinen ruusu; tässä pu'ussaan oli hän viehättävän suloinen.
"Tänään, minun tyttäreni", sanoi kenraalinna, "pitää sinun olla kohtelias kaikkia vieraita vastaan, et saa enemmän olla Alman, kuin muitten nuorten parissa".
"Voi jospa minä vain muistaisin ja taitaisin", vastasi Hilja naurahtaen, "mutta pahoin pelkään, että eksyn Paavon, Alman ja Niilon seuraan". Enempää ei Hilja joutunut puhua, sillä vieraat jo rupesivat tulemaan. Kynttilä-kruunut viritettiin, ja kenraalinnan komeaan saliin enentyi vieraita enentymistään, joista toinen joukko oli pu'ussaan toistansa loistavampi. Nuoria herroja samosi myöskin sisälle; he tulivat Hiljalle onnea toivottamaan, kumarrellen ja lausuen yhtä ja toista mitätöintä lorua; vähän oli kumminkin kaikkein huulilla hunajaa.
Paavo, joka seisoi Niilon vieressä vähän verran noista onnen-toivottajista, kuunteli heitä pahoilla mielin ja kuiskasi Niilolle: "Minua inhoittaa noitten makeat kielet; jos hän tuommoisia päiväkaudet kuuntelee tästälähin, niin sen takaa, ett'ei hänkin vielä tule niitten monien naisten kaltaiseksi, jotka kasvavat suuressa seura-elämässä, ja joidenka onni katoo silloin, kuin heidän poskensa ruusut lakastuvat".
"Ei Paavo", sanoi Niilo, "sitä en saata uskoa; paremmin on sinun hyvä kylvösi juurtunut hänen sydämmeensä, niin on minun toivoni".
Paavo ravisti päätään, mutta samassa tuli Hilja hänen luoksensa, sanoen:
"Noh; miksi noin alakuloisena?"
Lempeästi katsellen Hiljaa lausui Paavo: "Kun Hilja on hyviä siemeniä kylvänyt taimi-lavaan ja näkee kana-lauman sotkevan niitä sikin sokin ja rapsivan riipin-raapin, silloin varmaankin olet pahoilla mielin ja pelkäät että paljon noita siemeniä hukkaan joutuu".
Hilja katseli vakavasti Paavoa ja vastasi: