Paroni meni nyt lattian poikki ja pian pyörähti hän Hiljan kanssa tanssissa, mutta katrillin tanssi hän Annan kanssa, ja Anna oli niin onnellinen, ett'ei ollenkaan huomannut, miten paronin silmät seurasivat Hiljaa. Tanssi näkyi tänä iltana erinomaisesti huvittavan paronia, sillä häntä nähtiin joka tanssissa, ja kun neitoset ihmettelivät, mikä hänessä tämän muutoksen oli vaikuttanut, silloin Anna hymyili, ajatellen itseksensä: "Eipä paroni turhan-päiten minun kanssani ensi katrillia tanssinut".
Syntymä-päivä kului hupaisesti, sillä kaikki olivat iloiset. Paavokin oli kovin ilo-mielinen, sillä vieläpä hän sai nähdä Hiljan viatoinna, suloisena — semmoisena, jona hän toivoi Suomen neidon olevan, ja hän kuiskasi Niilolle: "Niilo katso sisartasi, kuinka hän on hempeä, vaatimatoin ja toki noita loistavia neitosia paljoa kauniimpi".
"Niin", vastasi Niilo, "tämäpä juuri onkin hänen suurin kauneutensa, ett'ei hän vielä itse pidä siitä mitään. Anna K. olisi kyllä ihana, mutta hän on kiekailia, ja hänen muotoonsa kyltyy, sillä itse hän on kauneutensa suurin ihailia, ja katso, miten hän nytkin paronin edessä teeskentelee".
Paroni istui taas jutellen Annan vieressä, sillä hän oli illan loppu-puolella paljon tanssinut ja puhunut Hiljan kanssa ja pelkäsi, että rouvat kuka-tiesi sen olisivat huomanneet sekä tehneet tämän johdosta päätelmiä tulevista ajoista, ja viedäksensä tätejä harha-teille oli hän taas mennyt Annan kanssa juttelemaan, vaan heidän puheensa ei kauan kestää saanut, sillä rouvat ilmoittivat lähdön ajan jo olevan käsissä.
Tyytyväisinä iltaansa läksivät vieraat pois, mutta tyytyväisin kaikista oli kenraalinna, sillä hän oli huomannut, että paroni oli ihaillut Hiljaa, mutta kenraalinna parka! hän ei tietänyt, mikä tämän ihailuksen oli vaikuttanut; sen tuo tanssi-salien oloihin oppinut keikari kyllä ymmärsi salata.
Vieraitten mentyä tuli kenraalinna Hiljan luo. Hän silitti Hiljan pehmeitä kiharoita, lausuen:
"No, minun tyttäreni! eikö tämä ollut hupainen ilta".
"Olipa varsinkin, en saattanut ajatellakkaan, että näin hupaista olisi ollut niin suuressa seurassa, kuin meillä nyt oli. Paavokin oli ilo-mielisempi kuin ennen".
"Mitäs nuoresta paronista pidit? Hän oli sinulle hyvin kohtelias".
"Sitä en minä ollenkaan havainnut".