"Kyllä hän vielä leppyy, mutta sinun täytyykin häneltä anteeksi anoa, sillä sinussa syy oli. Oi Hilja! varo, ett'et kadota hänen ystävyyttänsä eli rakkauttansa, sillä se on totinen. Usein olen mieli-pahalla näinä viimeisinä aikoina nähnyt sinua kävelemässä paronin seurassa ja" — —
Hilja keskeytti Almaa, vastaten: "Älä usko paronin minusta huolivan, vaan jos hän sen tekisikin, eihän sitä saattaisi sanoa muuksi kuin onneksi, sillä hänpä on maamme jaloimpain sukujen lapsia ja on varmaan itsekkin jalo, koska häntä kaikki kiittää. Jos näin mahtavan miehen vaimoksi tulisin, kykenisin hänen avullaan kukatiesi moniakin jaloja pyrinnöitä edistämään".
"Oh Hilja! tuo puhe kyllä kuuluu kauniilta, vaan vieläkin varotan sinua: älä liiaksi ihaile paronin somaa käytöstä; tällä on hän kaikki tädit miellyttänyt, ja kovasti pelkään, että hän tällä vielä sinunkin kietoo, mutta Hilja! varo, ett'et vasta silloin, kuin se jo on myöhäistä, huomaa, että lapsuuden rakkaus on sydämmessäsi kätkettynä!"
"Älä pelkää. Mitäs minä Paavosta huolisin, eipä hänkään minusta mitään pidä. Hän ei ikänä ole sanonut minua rakastavansa".
"Älä sano, Hilja, ett'et sitä tiedä; sinä näet kyllä, kun hän vikojasi ojentaa, miten hän sen rakkaudesta tekee, vaan sinä olet nyt närkästynyt Paavoon sen vuoksi, että jo olet tottunut noihin hunaja-huulisten tanssisali-keikkarien puheisin".
Hilja naurahti surullisesti ja sanoi: "Paavolla on sinussa hyvä puhe-mies, mutta jätetään tämä asia nyt, sillä minun täytyy jo lähteä kotia".
Alma meni Hiljaa saattamaan, vaan tultuansa kenraalinnan talon kohdalle, erosivat ystävät ja menivät kumpikin kotiansa.
Yhdeksäs Luku.
Oli Toukokuun alku-puoli, ja meri aaltoili taas vapaana jää-peitteestään. Huoneitten seinuksilla näkyi jo muutamia nokkos-ruohon ja koiran-putken alkuja, ja leivonen ilmassa viserteli, ilmoittaen, että kevät oli tullut. Ihmisiä kuljeskeli edes-takaisin kaupungin kaduilla, ja Hilja oli myöskin ulko-ilmaa nauttimassa muutamain ystäväinsä seurassa, mutta riensi nyt kotia, koska päivä oli jo puolessa, ja Hiljalla oli vielä yhtä ja toista valmistettavana illaksi, sillä hän oli kutsuttu kestiin Anna K:n vanhempien luo.
Illalla meni Hilja kamariinsa, aukaisi vaate-kaappinsa ja tuumasi, mitä puku hänelle nyt olisi sopivin. Hän valitsi kauan aikaa, sillä näistä vaatteista oli toinen toistansa somempi, ja otti sitte ne vaalean-siniset silkki-vaatteet, joita hän silloin sovitteli yllensä, jolloin Paavo niin äkki-arvaamatta sisälle tuli; nämät olivat vielä uudistamatta. Pikaisesti puki hän itsensä niihin ja sitoi mustiin kiharoihinsa valkoisen kukka-kiehkuran.