Mailman kiista-tanterella
Usein myrskyt raivoaa,
Vasta-tuulet puhaltaa.
Kukatiesi kohtaavat ne
Sinuakin lapseni,
Oma pienokaiseni.
Vahvistu mun poikaseni!
Nuku sydän-käpyseni!
Vielä äitis valvoopi.
Hiljan laulaessa pikku Tommin silmät vaipuivatkin kiini, ja Hilja katseli mieli-hyvällä nukkuvaa lastaan, mutta hetkisen vain sai hän näin rauhassa istua, sillä palvelia tuli sisälle, ilmoittaen, että ulkona oli eräs herra, joka maantiellä oli pimeässä ajanut kivelle kumoon ja loukannut itsensä niin, ett'ei hän nyt saattanut edemmäksi mennä, vaan pyysi päästä paronin kartanoon siksi, että hän vähän paremmaksi tulisi.
Hilja nousi heti istualta, laski nukkuvan lapsensa kätkyeen ja riensi sitte paronin luo puhumaan, mikä onnettomuus matkustavaiselle oli tullut.
Paroni käski palvelian kysyä kyyti-mieheltä, mikä mies matkustavainen oli, ja saatuansa tiedon, että tämä oli tohtori, käski hän heti piian mennä vuodetta hankkimaan tohtorille toiseen vieras-huoneesen.
Vieras tohtori talutettiin nyt sisälle, vaan juuri huoneesen ehtiessään pyörtyi hän. Palveliat riensivät apuun, ja tohtori kannettiin hänelle hankittuun vuoteesen. Hilja toi rohtoja, joita ensi hädässä piti käytettämän, mutta lähetessään sairasta kalpeni hän, kätensä vapisi ja hän huudahti hiljaa: "Oi Jumala! Paavo!"
Paavo oli tullut ulko-mailta ja aikoi lähteä erääsen pitäjään, jossa hänen sisarensa asui, vaan silloin ajoi hän pimeässä kivelle, niinkuin jo mainittiin, ja oli nyt Hiljan, tämän entisen rakastettunsa, kartanossa.
Kun Hilja tointui hämmästyksestään, toimitti hän heti, että mentiin kaupungista lääkäriä tuomaan, ja pyysi sitte tätiä kylmällä vedellä hautomaan sairaan päätä, vaan riensi itse vähäisen lapsensa kätkyen viereen; tässä istui hän kalpeana, kädet ristissä, lausuen: "Oi Herra minun vapahtajain, vahvista minun voimani!"
Paavo virkosi pian, mutta hän oli saanut päähänsä läven, josta oli paljon verta vuotanut, ja oli sen vuoksi kovin väsynyt. Tainnoksistaan herättyänsä katseli hän ympärillensä ja näytti, tädin nähtyänsä, ikään kuin vähän kummastuneelta, mutta otti sitte kipeään päähänsä. Hän näkyi huomaavan, missä hän oli, ja sanoi vienolla äänellä; "Täti! Missä on Hilja?" Vastausta odottamatta painoi hän toki silmänsä kiini.