Tohtori tuli kaupungista ja meni nyt paronin kanssa Paavon tykö. Hän tarkasteli sairasta ja sanoi sitte; "En luule tässä mitään vaaraa olevan, vaikka sairas luultavasti useita päiviä tulee olemaan vuoteen omana".
Paroni huusi Hiljaa, sanoen; "Tule kuulemaan, mitä tohtori Paavolle määrää, sillä minulla on asioita kaupunkiin, ja ai'on nyt lähteä sinne tohtorin seurassa".
Hilja tuli ja kuunteli tarkasti tohtorin määräyksiä, vaan meni net kuultuansa jälleen pois. Kohta hänen mentyänsä aukaisi Paavo taas silmänsä. Tohtori koetti puhua hänen kanssaan, vaan Paavon puhe oli sekanaista, hän houraili varsin. Tohtori antoi vielä muutamia tärkeitä määräyksiä ja läksi sitten paronin seurassa pois.
Täti istui sairaan huoneeessa, ja Hilja meni hänen tykönsä, sanoen; "Ehkä teidän tulee väsymys, menkäätte lepäämään, kyllä minä tulen valvomaan ja otan toisen sisä-piian kanssani. Ehkä sitte aamu-puoleen taas paremmin jaksatte valvoa".
Hiljan puhuessa heräsi Paavo; hän katseli huoneesen ja huudahti iloisesti, huomattuansa Hiljan:
"Hilja!" vaan samassa sanoi hän taas: "Et sinä olekkaan Hilja. Kuinka kehtaat sinä, Pariisin muoti-nukke, pitää minun Hiljani silmiä?"
Hilja hiipi Paavon luokse, sanoen; "Etkö minua tunne?" Paavo katseli tuimilla silmäilyksillä Hiljaa ja huudahti taas:
"Mene pois, sinä muoti-nukke, ja anna minulle minun Hiljani ääni ja silmät".
Hilja ei saattanut olla huoneessa, vaan meni pois siksi, että Paavo taas ennätti vaipua unen horroksiin.
Paronin tahdosta täytyi Hiljan aina käydä uljaissa ja viimeisen muotin mukaan valmistetuissa vaatteissa, vaikka net kyllä olivat hänelle rasituksena. Tämän pukunsa vuoksi Paavo hänen nyt nimitti muoti-nukeksi.