Hilja läksi lepäämään, vaan kauan ei hän nukkua saattanut, Hän meni taas lapsensa vuoteen äärelle ja lausui tädille:
"Oi täti! jos saattaisin rukoilla, silloin saisin vähän huojennusta, mutta minä en nyt saata sanoa: 'Tapahtukoon sinun tahtos' — enkä uskalla toisinkaan rukoilla, mutta täti! te ette ole heikko äiti niinkuin minä, rukoilkaa minun puolestani!"
Täti teki niinkuin Hilja käski; hän rukoili: "Oi Herra; jos ei tämä ole pyhää tahtoasi vastaan, niin anna poikasen elää vanhempainsa iloksi ja turvaksi ja sinulle kunniaksi, vaan, Herra, tapahtukoon sinun tahtosi!"
Pieni Tommi vaikeroitsi koko pitkän päivän, mutta illalla lakkasi vaikeroiminen, ja hänen voimansa näkyivät vähenemistään vähenevän. Paroni tuli sisälle. Hän kysyi kuinka lapsen laita oli ja sanoi aikovansa lähteä tuttaviensa luo.
"Herman! älä mene tänä iltana", sanoi Hilja. "Tohtori ei anna meille mitään toiveita lapsen parantumisesta ja — ja minä pelkään, että tämä on viimeinen ilta, jona lapsemme elossa näemme".
"Sinä jumaloitset lastasi ja luulet sen vuoksi häntä heikommaksi, kuin hän onkaan. Näethän sen, että lapsi nyt on paljon parempi; hänpä nyt on varsin vaiti".
"Oi Herman! minä pyydän, minä rukoilen sinua: tämän ainoan illan vain ole kotona!"
"Oi, älä minua nyt vaivaa; täällähän tulisin teidän seurassanne varsin ämmämäiseksi. Saat nähdä, että lapsella ei ole mitään hätää. Hyvästi nyt".
Paroni meni ulos. Hän lähestyi ravintolaa, jossa hänen kumppaninsa istuivat. Levottomasti sykki hänen sydämmensä, ja hän ajatteli itseksensä: "Mitäs jos poikani sentään kuolisi tänä yönä — mutta tuskin — mitäpä hän nyt juuri kuolisi, sillä olipa hän parempi". Paroni meni edemmäksi ja tuli jo ravintolan portaitten eteen, mutta nyt oli hän vielä levottomampi ja päätti palata takaisin, vaan samassa katsahti hän ylöspäin ravintolan akkunoihin ja näki erään kumppaneistansa, joka noikkasi hänelle. Nyt ei hän enään kehdannut takaisin palata, vaan meni ravintolaan kumppaniensa luo. Mutta kortit eivät sinä iltana paronia huvittaneet. Aina välimmiten tunsi hän tunnossaan vaivan, ja huonosti onnistui kortin-lyönti.
Tavallista aikaisemmin meni paroni pois ravintolasta ja levottomuutensa enentyi, kun hän kotiansa läheni. Hän tuli kamariinsa ketään tapaamatta, vaan riensi sieltä Hiljan huoneesen, ja täällä kohtasi häntä näkö, joka sai tämän miehen kalpenemaan.