"Antaisin net veljelleni, ett'ei hänen tarvitsisi nälissään olla, kun hän koulua käy".
Kenraalinnan silmissä vesi-helmet kimaltelivat, ja hän sanoi: "Oikein tekisit, lapseni, mutta etkö sinä kauniita vaatteita tahtoisi?"
"Tahtoisin", vastasi Hilja loistavin silmin, "Jos olisi äitilläni, veljelläni ja minulla semmoiset vaatteet kuin rikkailla, sepä olisi hupaista!"
Kenraalinna hymyili lapselle, lausuen: "Mene nyt kotiasi ja ilmoita äitillesi, että kenraalinna Simssi tulee huomenna hänen tykönsä".
Hilja niiasi ja meni aavistamatta, mitä asiaa kenraalinnalla hänen äitillensä olisi.
Neljäs Luku.
Ylikerrassa asuva leski oli aikaisin aamulla kypsentänyt pipar-kakkunsa, huone oli siivottu, ja lapset olivat saaneet paremmat vaatteet yllensä, sillä kenraalinnaa odotettiin. Leski istui akkunan ääressä sukkaa kutoen ja tuumasi juuri, mitä asiaa kenraalinnalla saattaisi olla, kun samassa jo kuului silkki-hameen suhina vinnin portailta. Kenraalinna astui sisälle, ja leski pyysi häntä istumaan.
Istuttuansa lausui kenraalinna: "Minä olen kuullut teidän, rouva hyvä, olevan niin köyhissä varoissa, että teidän on työläs kasvattaa lapsianne. Useat kerrat tänä kesänä olen heitä katsellut ja puhutellut, ja minä olen heihin hyvin mieltynyt; senpä vuoksi olen tuumannut, että halusta ottaisin teidän pikku Hiljanne kasvatikseni, jos ei teillä eikä lapsella mitään tätä vastaan olisi. Suokaa anteeksi, että tätä teille ehdottelen; minä arvaan, että sen kummallisena pidätte".
"Ansaitsematon hyvyys vento-vierailta on kyllä kummallista", sanoi leski kyynel-silmin ja lisäsi vielä: "Vaikka meidän Hiljaa kyllä ikävä tulee, ymmärrän toki sen hänelle onneksi olevan, että hän kodosta pois pääsee, sillä mitäpä hänellä täällä on muuta kuin köyhyyttä. Hilja! tuleppa lapseni tänne. Tahtoisitko seurata tätä hyvää vierasta ja mennä hänen kasvatiksensa?"
Hilja ei mitään puhunut, vaan rupesi itkemään, mutta Niilo huudahti: "Hilja otettaisiin meiltä! ei äiti, ollaan vaan kaikki yhdessä; minä hakkaan puita ja luen öisin, silloin ei äitin tarvitse minusta paljonkaan murhetta pitää".