"Ethän korttiakaan lyö, tiemmä?"
"En. Semmoisista huwituksista en ole milloinkaan huolinut; silloin, kuin en kelwollisten ihmisten seuraa saa, luen minä kirjojani, joita minulla on montakin, ja saanhan niitä lainastosta lisäksi. Saatanpa myöskin käydä katselemassa luontoa, se on kyllä hywä kirja sekin ja siitä saa paljon oppia."
"Sinä ajattelet juuri kuin minäkin."
"Tuleppa sitte omakseni, Katri!"
"Hm, minun täytyy ensin puhua äidilleni ja weljilleni asiasta; mutta sinäpä, Antti, olet mielestäni warsin isä-wainajan tapainen, ja semmoisen minun sulhoni pitääkin oleman."
"Tänä iltana, Katri, tulen isäni kanssa teille."
"Terwe tultua wain!"
Näin keskusteltuaan meniwät he nyt molemmat kirkkoon.
* * * * *
Ilta-puolella tuli Antti ja hänen isänsä Katrin kotia, eikä Katrilla silloin ollut mitään sitä wastaan, että hänen äitinsä otti hopea-pokaalin esille.