"Hän lepää rauhassa."
"Niin hänen ruuminsa lepää rauhassa, ja toiwonpa, että hänen sielunsa on autuas, sillä hän eli kuin oikia kristitty ihminen. Ei hän palwellut jumalaa ainoastaan suullaan, waan sydämmellään. Hänen töistänsä sen huomasi, että hän jumalan sanaa sekä luki että uskoi."
"Jaa sen hän teki. Hän oli hywänä esimerkkinä muilllekkin; ja minä luulen, ett'ei semmoinen jumalan-pelko ole totinen, joka ei ihmistä tee kelwolliseksi, sillä joka jumalaa rakastaa, hän koettaa elää jumalan tahdon mukaan. Etkö muista, että prowastikin rippi-koulussa meille niin sanoi."
"Muistan, mutta jopa yhteen soitetaan."
Katri aikoi nyt mennä kirkkoon, mutta Matti wirkkoi:
"Wartoopa wähäsen, Katri! Oletko muistanut mitä minä sinulle sanoin silloin, kun kaupunkiin puu-kuormaa wein?"
"Hm, enpä juuri ole tahtonut sitä muistaa, koska sinulla on monta sataa markkaa enemmän kuin minulla."
"Niin, mutta kun sinä ja minä laskemme markkamme yhteen, tuleepa siitä toki silloin enempi."
"Kun en wain sitte aina wäliin saisi kuulla, että minulla oli wähempi kuin sinulla?"
"Etpä saakkaan, sillä en minä wiina-päissä kulje."