"Wai niin."
"Niin, ei se haita, että tiedät wähän sitä ja tätä, jota eiwät nuot meidän kylän tytöt tiedä. He owat niin tyhmät kinkereillä, ett'eiwät ymmärrä ikään mitään papille wastata."
"Tieto ei ikänä taakkana ole. Kyllä minä saatan kankaani kutoa siinä, kuin joku muukin, waikka jouto-aikana luen ja wähän kirjoitustakin harjoittelen, mutta älä sinä tuosta kaupungin koulusta mitään puhu, sillä se puhe on wain pelkkää pilkkaa."
"Hywästi sitte! Kukatiesi saan sinua nähdä, kun kaupungista palaan?"
"Mahdollista kyllä. Hywästi nyt!"
Antti lähti, waan Katri jäi nappuloimaan kankaitansa. Hänen sydämmensä käwi surulliseksi. Hän katseli sinne päin, johon Matti lähti, waan pian oli matkustaja joutunut mäen taakse, ett'ei Katri häntä enään nähnyt. Aallot loiskiwat, perhoset lenteliwät kukkien ympärillä, ja sääski-parwi tanssi; koko luonto oli ylen ihana, mutta Katri toki surullinen, sillä hän muisti isäänsä, jota hän wain wuosi takaperin oli saattanut hänen wiimeiseen lepo-kammioonsa, hautaus-maahan.
"Tietänewätkö kuolleet eläwistä mitään?" ajatteli Katri. "Nähneekö isäni minua nyt, kun tässä yksin kuljen?" Katrin mieleen muistui, miten hän lapsena joka ilta sai nukkua isän weisatessa ehtoo-wirsiä, sekä ne hetket, joina hän kesällä pyhä-iltoina oli isänsä seurassa ollut niittu-mailla; isä oli silloin puhunut rakkaasta luojasta, joka oli tehnyt koko luonnon wiehättäwän ihanaksi ja tullut ihmiseksi kaikkein syntisten tähden. Katrin näitä muistellessa nousi kyyneleet hänen silmiinsä ja hän ajatteli taas: "Äitini on kelwollinen työ-ihminen, mutta ei hän lue eikä weisaa, sen saan nyt wain yksin tehdä, sillä isäni on poissa, i'äti poissa!"
Katri lähti äyräältä ja meni kotiinsa. Kamarinsa akkunalla oli hänellä wähäinen kaswawa myrtti sekä palsamiinikukka, ja tuosta Katri nyt ilostui, että palsamiini oli täydessä kukassa. "Kun Matti tulee kaupungista tänne, niin saapa hän nähdä, että olen hywin hoitanut kukkaseni", ajatteli Katri.
Ilta-puolella palasi Matti muutamien kyläläisten seurassa. Katri tuli juuri lehmiä lypsämästä, ja Antti huusi: "Hywää iltaa, Katri!" sekä heitti hänelle samassa pari omenaa; sitte lisäsi hän wielä: "Nyt on minun kiiru kotia, muista wain, mitä aamulla sanoin." Wastausta odottamatta ajoi hän nyt aika wauhtia pois.
2.