MAIJU (hätäisesti). Ei täällä, rientäkää. (Ottaa kynttilän, ja kaikin rientävät pois.)
Esirippu lasketaan.
TOINEN NÄYTÖS.
Torppa Kallaveden rannalla. Kalastaja-ukko istuu tuvan edustalla verkkoa kutoen ja Sanni kehittää liinanöyhtää vanhasta repaleesta. Avoimesta tuvan ovesta näkyy sotilas-vaatteita ja miekkoja. Oikealla puolen pihaa on kukkapenkere.
Ensimmäinen kohtaus.
Ukko, Sanni.
UKKO. Kuinka kauan sotaa kestänee? — hm, verkkoa kudon minäkin, vaan mitäpä sillä teen — pakenevathan kalatkin Kallavedestä pelvossaan, ja kentiesi laskenko ikänä verkkoa lahteen.
SANNI. Miksikä isäni nyt on noin alakuloinen? Eipä ole meillä hätää niin kauan, kuin Savon jääkärit ovat täällä.
UKKO. Onko kumma, että olen alakuloinen, onhan tappo-tanterelle jäänyt sinun kaksi kukoistavaa veljeäsi, (osoittaa seinässä riippuvia sotilaan-vaatteita) tuossahan vaatteet, jotka aina muistuttavat heistä. Siitä päivästä, jona tuon sanoman sain, olen ollut kuin kuivunut koivu, kuin karsittu kuusi —
SANNI. Oi isä, ole iloinen siitä, että olet niin kalliin uhrin saanut antaa isänmaallesi!