Alma (iloisesti). Niin, oli, oli! se hauska kirje — ja minä pääsen häihin. Ja nyt käyn ottamaan päällystakin ylleni ja sitten ostamaan häävaatteita. (Menee oikealle).
Herra Varov. (Ottaa kukkaron taskustaan ja tarkastelee sitä ravistellen päätänsä). Paljon täytyy ottaa ulos rahoja pankista — vaimoväki tarvitsee kovin paljon. Silkkikangas — parisataa markkaa menee siihenkin vähintäin — sillä hameissa täytyy olla pöhöjä ja — ja pihviä ja tiesi mitä kaikkea ilmapallon tapaista — ja kas netpä vasta maksavat — sitten kapat ja hatut ja sitten vielä koko vuoden varat, (Alma ja rouva Varov. tulevat päällysvaatteissaan saliin). Jassoo, te olette jo menossa. (Janne tulee peräovesta, kantaen kahta sokeritoppaa),
Janne. Tässä on, en saanut kahvileiviskää yht'aikaa.
Rouva Varov. Hyvä! Nyt saat tuoda kahvileiviskän ja sitten menet Grönberg'in puotiin ja tuot sieltä myöskin kaksi toppaa ja leiviskän kahvia. Kaikki pannaaan rätinkiin. Ymmärrätkö?
Janne. Kyllä. (Itsekseen). Mitähän herra nyt tuumannee, ruvenneeko maakauppiaaksi, kun noin paljon tavaraa kokoo. (Menee peräovesta).
Herra Varov. Noh, mennäänpäs nyt. (Alma sovittelee kaulahuiviansa peilin edessä).
Rouva Varov. Älä siinä nyt enään peilaile!
Alma. Eihän kauppiaat nyt tällä hetkellä tavaroitaan koroita: täytyyhän sitä vähän siivota itseänsä.
Rouva Varov. Kilistä kelloa, se on tarpeellisempi. (Alma ottaa pöydältä kelien ja kilistää, Manta tulee sisälle). Jos tänne tulee joku meitä hakemaan, niin käske heitä istumaan, sillä me emme kauan poissa viivy, menemme puotiloihin vain vähän. (He menevät).
Viides kohtaus