Hoikka. Minä en saata häntä oikein nuhdella, en ymmärrä, mikä siinä vikana lienee. Ja hän on toki viisi-tuhatta markkaa taaskin menettänyt tietämättömiin. Hm — noh, tosi on, ettei nuot minun kukkarooni suurta lovea te'e — mitäpä noita ajattelen, ne häiritsevät vain lepoani. Kello on jo paljon, paras että menen maata.
(Esirippu lasketaan.)
Kuvaus.
(Metsäinen seutu kaupungin lähellä. Talvinen yö, kuu-valo, metsä-tien varrella lumi-kinoksia. Etäällä metsässä näkyy vähäinen mökki ja toisaalla vilkuttaa komea viina-tehdas. Pieni mieron-tietä kulkeva poika makaa kinoksella pussoinen olalla. Jukka tuulee tietä pitkin.)
Jukka. Hyi kuin on kylmä, enkä edes ryyppyä saanut lämmityksekseni. Tuo plakkari pahanenkin on aina tyhjä — juuri kun siellä jotain kilisee, niin ne riivatut menevät tuonne krouviin, mutta eipä Jukka tällä kertaa kaikkia menettänytkään viinaan, onpa kelpo vehnänen Matille taskussani. Poika raukka on monta leipä-palaa isällensä antanut, mutta nytpä Matin silmät tulevat iloisiksi. (Seisattuu ja ottaa vehnäsen taskustansa.) Onpa tämä oikein makusa kakku pojalle. (Pistää taas leivän taskuun ja katsoo lumi-kinokseen päin.) Mitä! Mikä hiisi tuolla on? (Hieroo silmiänsä.) Mitä näen! Ei ole mahdollista — enkö ole pöhnässä — viinahan tuo kaikenlaisia näköjä, mutta voi! näkö ei muutu, (laskee kätensä pää-laellensa) ja pääni on nyt aivan selvä. (Lankee polvillensa ja painaa kätensä kuolleen lapsen sydämmelle.) Voi minun poikani, minun poikani! myöhään sinulle antimia säästin, kun en ennen sitä tehnyt. Mieron-tiellä kulkenut, nyt olet vilusta ja väsymyksestä uupunut. (Nousee seisoalle ja lyö nyrkkinsä vasten rintaansa.) Isä, Isä! huonosti olet lapsiasi hoitanut — viina on sinun vimmannut — (näyttää kuollutta) ja tuossa jo on toinen uhri. Äiti oli ensimmäinen. (Kääntyy viina-tehtaan puoleen puristaen nyrkkiänsä.) Te kirotut viina-tehtaat, jotka myrkkyänne maailmalle viekotellen jakelette, te olette myöskin syypäät noihin viinan-uhreihin. Oi poikani, sinä olet kaikista viettelyksistä lepoon päässyt, mutta tässä sinun muistoksesi tupaan minä, ett'en ikänä enään viinaa maista. (Ottaa lapsen syliinsä.) Oi poika, kylmä — kylmä olet. (Menee torppaan päin.)
(Esirippu lasketaan.)
Toinen Näytös.
(Viinantehtailian sali.)
Ensimmäinen kohtaus.
Hoikka, sitten eräs Palvelia.