"Nyt hurraa, poikani", huusi perämies, "nyt he ovat meidän, käykää päälle, käykää päälle!"
"Seisokaa!" huusi korpraali, "ei ole niin kiirettä. Uskokaa pois, että Brandonilla on taas jotakin mielessä. Hän ei syyttä olisi niin rauhallisesti luopunut lahden suulta. Niin kauan kun täällä pysymme, on hän varmaan meidän, sillä hän ei pääse ohitsemme; mutta jos kulemme hänen perässään, niin emme ehkä häntä tavoita ja jätämme hänelle vapaan ulospääsyn."
"Te olette oikeassa", sanoi kapteeni. "Mutta jos niillä muilla pakolaisilla on mieli yhtyä tämän kanssa, niin tulisi vihollinen vihdoin meille liian väkeväksi."
"Se on totinen tosi, mutta sen verran tiedän minä, ettei Brandon ole tehnyt tätä käännettä tarkoituksetta. Minä hyväksyn korpraalin ajatuksen", sanoi majori.
"Ei, ei, majori", sanoi Northland, "me emme saa pysähtyä tähän. Jaa, niin kauan kun tuuli on heikko, käynee se laatuun, mutta jos alkaisi kovasti tuulla, niin voipi hän lävistää jonkun veneistämme upoksiin ja kiitää ohitsemme salmen kautta. Minun neuvoni on käydä suoraan hänen henkensä päälle. Mutta jos tahdomme oikein varmuudella menetellä, niin ahdistamme yhdellä veneellä noiden roistojen henkeä, kun toinen sotamiehineen seuraa jälessä suorassa linjassa ja estää prikin palaustien, vaikka se mihin suuntaan kääntyisi."
Hänen tuumansa voitti yleisen suostumuksen ja pantiin heti toimeen. Brandon näki murheella, että hänen päällensä pian karattaisiin kahdelta puolelta ja mietti sentähden, miten hän viimeisessä hädässä voisi paeta rannalle.
Koska hän tätä vielä tuumi, ilmautui hänen aavistamattansa mahtava liittolainen lahden pohjoiselle rannalle.
Toinen pahantekiäin joukko oli, näet, yhtyäksensä Brandoniin, seurannut samaa suuntaa ja oli juuri ennättänyt lähellä olevan mäen kukkulalle, kun veneet alkoivat lähteä prikiä vastaan. Jonkun aikaa olivat pakolaiset epävarmat, mistä heidän pitäisi etsiä ystäviänsä ja huomasivat sentähden, pensaiden taakse kätkettyinä, molempain puolueiden liikkeet. Mutta kun näkivät sotamiesten muskettien välkkyvän yhdestä veneestä, eivät he enää epäilleet, missä heidän olisi vihollista etsiminen. He kokoontuivat heti neuvottelemaan. He olivat varustetut yhdellä musketilla, viidellä jahtipyssyllä ja monella kirveellä ja sapelilla, joita olivat osanneet toimittaa itsellensä ennen pakoansa. Mutta kuinka he ilmoittaisivat Brandonille tulonsa? Kun useampia ehdoituksia oli hylätty, päättivät he vihdoin tehdä puun kuoresta purren semmoisen, kun asukkaat tavallisesti käyttävät. He keksivät sopivan puun, ja yksi, toisten nostama mies hakkasi ylhäältä irti kuoren puun ympäriltä ja toinen alhaalla teki samoin. Sitte leikattiin kuori ylhäältä alas asti suoraan ja otettiin pois puusta. Siitä valmistivat he, niin hyvin kuin taisivat, veneen ja toiset sill'aikaa vestivät puun haarasta jonkunlaisen airon. Vene vietiin rantaan ja muutamissa minuutissa souti eräs mies siinä prikille, jonne hän tuli onnellisesti. Touvin avulla, joka hänelle ojennettiin, kapusi hän täkille ja ilmoitti päällikölle, että kahdeksankolmatta pahantekiää, varustetut osittain tulikiväärillä osittain muilla aseilla, oli saapunut rannalle ja olivat valmiit yhdistämään onnensa hänen kanssaan. Brandon näki heti ne suuret edut, jotka tämä yhdistyminen voisi myötänsä tuoda. Nyt toivoi hän mahdollisesti poistaa tuon yhden veneen häntä seuraamasta. Hän kehoitti sentähden miestä kokoamaan kaikki pakolaiset rannalle ja laski likelle maata, kunnes hän oli lähestynyt rantaa muutamain satain askeleiden päähän. Nyt ui laivalle tullut mies maalle ja Brandon laski takaisin lahden toiselle puolelle.
Northland oli suurimmalla tarkkuudella huomannut kaikki prikin liikkeet ja huomautti nyt majorille miehestä, joka oli hypännyt veteen ja uinut maalle. "Katsokaa oikein", huusi hän, "tuolla juoksee hän mäkeä ylös. Nyt katosi hän kukkulalle. Mitä mahtanee tämä merkitä? Varmaan tuon kamalan roiston uusi petos. No, olkoon niin, me emme saa hukata aikaa arveluissa. Meillä ei ole muuta tehtävänä, kuin valloittaa priki. Soutakaa, rivakat pojat!"
"Pysähtykää vielä silmänräpäys!" huusi korpraali; "minä näen ihmisjoukon tulevan mäkeä alas, kaksi- tai kolmekymmentä miestä."