»Sinä siis kumminkin sen uskot?»
»Epäilemättä. Sellaista on olemassa. Mutta sitä mitä meillä Kessinissä sellaista oli, en oikein usko. Onko Johanna jo näyttänyt sinulle kiinalaisensa?»
»Minkä?»
»Meidän kiinalaisemme. Vanhasta talostamme lähtiessään hän on irroittanut sen tuolin selustasta ja pistänyt kukkaroonsa. Näin sen siellä hiljattain vaihtaessani hänen kanssaan rahaa. Ja hän tunnustikin asian hämillään ollen.»
»Ah, Geert, se sinun olisi pitänyt sanoa minulle. Nyt siis on sittenkin jälleen sellaista talossamme.»
»Käske hänen se polttaa.»
»Ei, sitä en tahdo, ja se ei auttaisikaan. Mutta minä pyydän
Roswithaa…»
»Mitä tekemään? Ahaa, jo ymmärrän, aavistan, mitä aiot. Roswithan pitää ostaa pyhänkuva ja pitää sitä kukkarossaan. Niinkö?»
Effi nyökkäsi.
»Tee miten tahdot. Mutta älä virka siitä kenellekään.»