»Oletko joutunut itse sellaista kokemaan?»
»Sitä en tahdo väittää. Minuun kohdistuva arvonanto ei ollut riittävän suuri. Mutta emme huoli ruuvata enempää, Luise. Sanohan, kuinka on laita!»
»Niin, Briest, sinä palaat kerran toisensa jälkeen näihin asioihin. Kymmenen kertaa ei riitä mihinkään, olemme paljoa useammin siitä puhuneet ja mielipiteitämme vaihtaneet, mutta siitä huolimatta tulet yhä uudelleen ollen kaikki paremmin tietävinäsi ja kysyt samalla niin kamalan naivisti kuin minä kykenisin näkemään kaikkiin syvyyksiin. Mitä ajatteletkaan nuoresta rouvasta ja erikoisesti omasta tyttärestäsi? Luuletko, että kaikki on ihan selvänä edessäsi? Tai että olen oraakkeli (en voi heti muistaa henkilön nimeä) tai että totuus on ilmiselvänä edessäni, kun Effi on purkanut minulle sydämensä? Tai mitä sillä nimellä mainitaan. Mitä näet merkitseekään sydämen salaisuuksien purkaminen? Tärkeimmät seikat jäävät sittenkin salatuiksi. Hän varoo ilmaisemasta minulle salaisuuksiansa. En muuten tiedä, keneltä lienee perittyä… hän on, niin, hän on erittäin viekas pieni henkilö, ja tuo hänen viekkautensa on sitäkin vaarallisempi, kun hän on erinomaisen rakastettava.»
»Sen siis sentään myönnät… rakastettava. Ja myöskin hyvä?»
»Myöskin hyvä. Toisin sanoen täynnä sydämen hyvyyttä. En kuitenkaan varmaan tiedä, kuinka on muuten laita; luulenpa, että hän taipuu pitämään rakasta Jumalaa hyvänä miehenä ja lohduttamaan itseään sillä ajatuksella, ettei hän tule kohtelemaan häntä ylen ankarasti.»
»Niinkö luulet?»
»Niin. Uskon muuten monen seikan kääntyneen paremmaksi. Hänen luonteensa on ennallaan, mutta heidän muuttonsa jälkeen ovat olosuhteet paljoa suotuisammat, ja he lähenevät toisiaan yhä enemmän. Hän on minulle sanonut jotakin sellaista, ja, mikä tärkeämpää, olen havainnut sen todeksi omin silmin.»
»Mitä hän sanoikaan?»
»Hän sanoi: 'Äiti, kaikki luonnistuu jo paremmin. Innstetten on aina ollut erinomainen mies, jollaisia ei ole paljon, mutta minä en päässyt oikein häntä lähenemään, hänessä oli jotakin vierasta. Ja vieras hän oli hellyydessäänkin. Niin, silloin kaikkein vierain; on ollut aikoja jolloin olen sitä pelännyt'.»
»Tuttu juttu, tuttu juttu.»