»Erinomaisen hellä. Kuten ajatella voitte.»
»Mutta että hän jättää hänet yksin…»
»Parahin rouva Paaschen, älkää unohtako… ruhtinas. Ja onhan hän sitäpaitsi piirineuvos. Ja pyrkii kenties vielä korkeammallekin.»
»Epäilemättä. Ja tulee pääsemäänkin. Hänessä on sellaista kurssia. Sitä sanoo aina Paaschenkin, joka tuntee ihmiset.»
Käynti virastorakennuksessa oli vienyt suunnilleen neljännestunnin, ja kun Johanna palasi, istui Effi jo kuvastimen edessä odottamassa.
»Te viivyitte kauan, Johanna.»
»Niin, armollinen rouva… Armollinen rouva suonee anteeksi… Tapasin rouva Paaschenin ja viivähdin vähän aikaa. Täällä on kovin hiljaista. On aivan iloinen tavatessaan ihmisen, jonka kanssa voi hieman keskustella. Christel on erittäin hyvä ihminen, mutta hän ei puhu, ja Friedrich on uninen ja varovainenkin eikä tahdo kunnolla mitään sanoa. Ihmisen täytyy luonnollisesti osata olla vaitikin, ja Paaschen, joka on ylen utelias, ei oikeastaan ole laisinkaan minun mieleiseni, mutta hupaisaa on sentään, kun joskus jotakin kuulee ja näkee.»
Effi huokasi. »Niin, Johanna, se onkin parasta…»
»Armollisen rouvan hiukset ovat erittäin kauniit, pitkät ja silkinhienot.»
»Niin, ne ovat erittäin hienoiset. Mutta se ei ole hyvä, Johanna.
Millaiset hiukset, sellainen luonne.»