Näitä illanviettoja ei ainoastaan suunniteltu, ne aloitettiinkin ja olisivat kaiken todennäköisyyden mukaan jatkuneet monet viikot, ellei viaton, vaaraton Gieshübler, joka oli erinomaisen haluton kaksimieliseen toimintaan, sittenkin olisi yrittänyt palvella kahta herraa. Toinen oli Innstetten, toinen Crampas, ja jos hän jo Effin vuoksi mitä vilpittömintä iloa tuntien noudatti Innstettenin kutsua italialaisiin illanviettoihin, oli hänen ilonsa Crampasia totellessaan vieläkin suurempi. Crampasin suunnitelmien mukaan näet oli esitettävä jo ennen joulua »Askel tieltä», ja kun kolmas italialainen ilta oli tulossa, Gieshübler käytti hyväkseen tilaisuutta puhuakseen asiasta Effin kanssa, jonka oli määrä näytellä Ellan osaa.
Effi oli kuin sähköistynyt; mitäpä merkitsivätkään tuon rinnalla Padua ja Vicenza! Effi ei huolinut uudelleen lämmitetystä, hän kaipasi raikkautta, asiain vaihtelua. Ikäänkuin jokin sisäinen ääni olisi kehoittanut häntä varomaan, hän kumminkin kysyi kesken iloista kiihtymystään: »Onko tämän suunnitelman laatinut majuri?»
»On. Tiedättehän, armollinen rouva, että hän valittiin yksimielisesti huvikomiteaan. Voimme vihdoinkin toivoa hupaista talvikautta. Hän on siihen toimeen kuin luotu.»
»Tuleeko hänkin esiintymään näytelmässä?»
»Ei, hän on kieltäytynyt. Valitettavasti, täytyy sanoa. Osaahan hän mitä tahansa ja olisi varmaan esittänyt Arthur von Schmettwitzin osan oivallisesti. Hän on vain ottanut pitääkseen huolta ohjauksesta.»
»Sitä pahempi.»
»Sitä pahempi?» toisti Gieshübler.
»Ah, älkää huoliko suhtautua siihen niin juhlallisesti; se on pelkkä puheenparsi, joka oikeastaan merkitsee vastakohtaansa. Toisaalta on myönnettävä, että majuri on väkivaltainen, tekee mielellään päätöksiä toisen mieltä kysymättä. Ja näyteltävä on niinkuin hän tahtoo eikä niinkuin itse haluaa.»
Gieshübler puhui enemmänkin ja joutui yhä vaikeampiin ristiriitoihin.
* * * * *