»Askel tieltä» tuli tosiaankin esitetyksi. Oli aikaa vain runsaasti kaksi viikkoa (viimeinen viikko joulun edellä ei tullut kysymykseen), kaikki ponnistelivat parhaansa mukaan, ja se onnistui erinomaisesti; näyttelijöille, erittäinkin Effille, osoitettiin suurta suosiota. Crampas oli tosiaankin tyytynyt ohjaamiseen, ja vaikka hän olikin suhtautunut ankarasti kaikkiin toisiin, Effin näyttelemiseen hän ei ollut harjoituksissa ollenkaan kajonnut. Mahdollista, että Gieshübler oli hänelle kertonut keskustelustaan Effin kanssa, mahdollista myös, että hän oli itse huomannut Effin pyrkivän hänestä loittonemaan. Ja hän oli kyllin älykäs ja kyllin hyvä naisten tuntija ollakseen häiritsemättä luonnollista kehityskulkua, jonka kokemustensa nojalla liiankin hyvin tunsi.
Teatteri-iltana erottiin toisistaan myöhään; oli jo keskiyö, kun Innstetten ja Effi saapuivat jälleen kotiin. Johanna oli vielä valveilla ollakseen apuna, ja Innstetten, joka hyvinkin ylpeili nuoresta puolisostaan, kertoi Johannalle, kuinka viehättävältä armollinen rouva oli näyttänyt ja kuinka hyvin hän oli näytellyt. Vahinko, ettei hän ollut tullut tuota aikaisemmin ajatelleeksi, Christel ja Johanna, vieläpä vanha kurnuttaja rouva Krusekin, olisivat voineet varsin hyvin olla soittoparvekkeella katselemassa; siellä oli ollut paljonkin väkeä. Sitten Johanna poistui, ja Effi, joka oli väsynyt, meni levolle. Mutta Innstetten, joka tahtoi vielä jutella, siirsi tuolinsa luo ja asettui vaimonsa vuoteen viereen häntä ystävällisesti silmäillen ja hänen kättään pidellen.
»Niin, Effi, se oli kaunis ilta. Sievä kappale huvitti minua. Ja ajattelehan, sen tekijä on oikeusneuvos, oikeastaan ihan uskomatonta. Ja lisäksi Königsbergistä. Mutta kaikkein eniten minua ilahdutti viehättävä pikku vaimoni, joka sai kaikki päästä pyörälle.»
»Ah, Geert, älä puhu niin. Minä olen jo riittävästi itserakas.»
»Riittävästi itserakas, voipa niin olla. Mutta et läheskään niin itserakas kuin toiset. Ja se on sinun seitsemän kauneutesi…»
»Seitsemän kauneutta on kaikilla.»
»… Minä erehdyin sanoessani; voit hyvinkin kertoa luvun itsellään.»
»Kuinka kohtelias oletkaan, Geert. Ellen sinua tuntisi, voisin pelätä.
Vai piileekö asian pohjalla tosiaankin jotakin?»
»Onko omatuntosi rauhaton? Itse oven takana seisonut?»
»Ah, Geert, minä olen tosiaankin levoton.» Effi kohottautui vuoteessaan ja silmäili miestään jäykin katsein. »Kutsunko vielä Johannan ja pyydän häntä toimittamaan teetä? Sinä juot sitä mielelläsi ennen makuulle menoa.»