Innstetten suuteli hänen kättänsä. »Ei, Effi. Puolenyön jälkeen ei keisarikaan voi enää vaatia teetä, ja tiedäthän, etten tahdo vaivata väkeäni enemmän kuin on välttämätöntä. Ei, minä en tahdo mitään muuta kuin katsella sinua ja iloita siitä, että olet minun. Toisinaan ihminen tuntee voimakkaammin, millainen aarre on hänen hallussaan. Voisithan olla sellainenkin kuin rouva Crampas rukka; hän on kamala nainen, ei kenellekään ystävällinen, ja sinut hän olisi mieluimmin tuhonnut Jumalan maan päältä.»
»Ah, mitä ajatteletkaan, Geert; tuo on jälleen vain sinun kuvitteluasi.
Naisrukka! Minä en ole mitään huomannut.»
»Koska et mitään sellaista huomaa. Mutta asia oli niinkuin sanon: Crampas parka oli senvuoksi ihan hämillään, vältteli sinua aina ja tuskin katsahtikaan sinuun. Sehän on aivan luonnotonta, sillä ensinnäkin hän on naisten mies ja toiseksi hänen intohimonaan ovat nimenomaan sinunlaisesi naiset. Ja lyönpä vetoa, että sen asian tietää kaikkein parhaiten pikku vaimoni itse. Tarvitsee vain ajatella, kuinka loru luisti — anteeksi — kun hän aamuisin ilmaantui kuistikolle tai kun ratsastimme rannalle tai olimme kävelemässä aallonmurtajalla. Asia on niinkuin sinulle sanon: hän ei tänään uskaltanut, pelkäsi eukkoansa. Ja minä en voi häntä siitä moittia. Majurin rouva on hieman meidän rouva Krusea muistuttava ja jos minun olisi valittava jompikumpi, en tiedä kumman heistä ottaisin.»
»Minä kyllä tietäisin; onhan siinä sentään eroa. Majurin rouva rukka on onneton, rouva Kruse on kaamea.»
»Ja sinä taivut enemmän onnettomaan?»
»Aivan varmaan.»
»Kuulehan, tuo on makuasia. Huomaa helposti, ettet ole vielä ollut onneton. Crampas muuten osaa mainiosti pujahduttaa piiloon eukkonsa. Hän keksii jos jotakin jättääkseen hänet kotiin.»
»Mutta tänään hän oli läsnä.»
»Niin, tänään. Ei käynyt toisin päinsä. Mutta minä sovin hänen kanssaan siitä, että lähdemme kolmantena juhlapäivänä ylimetsänhoitaja Ringin luo, hän, Gieshübler ja pastori, ja olisitpa nähnyt, kuinka taitavasti hän todisti, että hänen, rouvan, oli jäätävä kotiin.»
»Tuleeko siis retkelle vain herroja?»