»Eipä suinkaan. Siinä tapauksessa en minäkään huolisi lähteä. Sinä tulet mukaan ja vielä pari kolme rouvaa puhumattakaan tiloilla olevista.»
»Mutta silloinhan hän, tarkoitan Crampasta, menettelee rumasti, ja sellainen menettely kostaa aina itsensä.»
»Niin, kerran se maksetaan. Mutta luulenpa, että ystävämme kuuluu niihin, jotka eivät kasvata itselleen harmaita hiuksia tulevaisten tapahtumien vuoksi.»
»Pidätkö häntä huonona?»
»En, en huonona. Melkein päinvastoin; joka tapauksessa hänellä on hyvät puolensa. Mutta hän on sellainen puoli-puolalainen, häneen ei voi oikein luottaa, oikeastaan ei missään asiassa, kaikkein vähimmin, kun ovat kysymyksessä naiset. Pelaajaluonne. Hän ei istu pelipöydän ääressä, mutta pelaa alinomaa uhkapeliä elämässä, ja häntä täytyy pitää aina silmällä.»
»Olen iloinen siitä, että tuon minulle sanot. Minä olen varuillani hänen seurassaan.»
»Tee niin. Mutta ei liiaksi; silloin se ei auta ollenkaan. Luontevuus on aina parasta, ja tietenkin kaikkein parasta luonne ja lujuus ja, jos saan käyttää sellaista jämeätä sanaa, puhdas mieli.»
Effi katseli häntä suurin silmin. Sitten hän sanoi: »Niin, epäilemättä. Mutta älä huoli nyt enää puhua, kun sitäpaitsi koskettelet vain sellaisia asioita, jotka eivät voi tehdä mieltäni oikein iloiseksi. Tiedätkö, minusta tuntuu kuin kuulisin tanssia yläkerrasta. Merkillistä, että se yhä toistuu. Ajattelin, että se oli pelkkää leikintekoa sinun taholtasi.»
»Niin en sentään tahdo sanoa, Effi. Mutta olipa miten tahansa, täytyy pysyä järjestyksessä ja pitää huoli siitä, ettei tarvitse pelätä.»
Effi nyökkäsi ja johtui samassa jälleen ajattelemaan, kuinka Crampas oli puhunut hänen miehestään »kasvattajana».