Konrad.
Majahan meille, Luoma kauhealla
Vihalla astuu! — Klaara! kultani!
(Hän kallistuu Klaaraan).
Wilhelm.
Pois! tätä ruumist' älä saastuta! —
Pois murhaaja! Mun vaimoni on hän! —
Konrad.
Sun oli hän, nyt minun; murhalla
Ma hänet sain! ma oman sieluni
Hänestä maksoin!
Wilhelm
Poijes tästä herja!
Konrad.
Ei milloinkaan! En morsiamestani
Murhalla äsken kihlatusta luovu. —
Säveltä kuuletkos? — Hääriemua
Se on; häät meille perkele nyt pitää!
Klaara.
Sull' anteeks' suokoon Luoja!
Wilhelm.
Murhamies!
Pois! — Älä vaimoraukan haikeata
Nyt myrkyttele erohetkeä!
Pois tästä!
Konrad.
Turhaan! Tästä paikasta
Ei mua helvettikään voiminensa
Voi siirtää, vaikka henkein menköön. — Tään
Maantilkun uskallatkos verell' ostaa? —
Kas, tuolla mulle taivas sulkeuu;
Tää iloin viimeinen on, viimeinen! —
Ei oikeutta Sulla vaimohoni
Oo murhattuun.
Wilhelm. (Tempaa pyssyn seinältä ja laukasee Konradiin).
Niin mene helvettiin! —