Kymmenes kohtaus.
Edelliset; Wilhelm kynttilä kädessä
vasenpuolisesta ovesta.
Wilhelm.
Avuksi ken huutaa?
Voi Klaara! Klaara-kulta! — Kuka on
Tään julman veriteon tehnyt?
Konrad.
Minä!
Wilhelm.
Sun nielköön helvetti! — Sä murhamies!
Sa kirottu! — Tämmöistä hemmukkaista! —
Tät' ainoon veljen aarrett' ainoaa! —
Konrad.
Hän enemmänkin oli mulle — oli
Mun vaimoni! —
Wilhelm.
Sun vaimos! — Kaikki, Hah!
Nyt kauheasti mulle selviää!
Tää puukko tavoitteli?
Konrad.
Sinua! —
Klaara.
Voi Luoja! —
Wilhelm.
Hirmuteko mahdotoin! —