Teateri huoneena metsäherran talossa. — Seiniltä rippuu metsästysaseita. — Ovia perässä ja molemmin puolin. — Vasempaan ikkuna.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
Klaara kehräämässä; Konrad metsämiespu'ussa puhdistelee pyssyä.
Konrad.
Kas, armas vaimoin! täss' on sama pyssy,
Mill' ampujaisissa sain palkinnon,
Kun Buchen'iss' Sun ensikerran näin.
Sun veljellein ol' isäs kihlannunna,
Vaan mielessäni tuntui: tään ma saan!
Sydäntäin tytkytteli aivan niin,
Kuin koska taidon näytteess' ammuin kyyhkyn
Kreivimme nähden haukan kynsistä.
Klaara.
Ma vielä muistan. Wilhelm lähestyi:
"Tuo reima ampuja on veljein Konrad!"
Niin virkkain viittasi, ja tullessais — —
Konrad.
Koht' ihmeen tuliselta tuntui mun!
Klaara.
Kävikös munkaan paremmin? Vai sainkos
Ma suustain kunnon sanaakaan, kun hän
Toi mykän morsiamensa luokses? Eikös
Tulena poskein hehkuneet? Sen hän
Kyll' immen kainoudeks' selitti,
Olipas sala lemmen aamurusko.
Konrad.
Mun nykäis Wilhelm: "Ootkos pökkelö,
Kun hempukalle täll' et virka mitään?
Ethän oo muulloin niukka sanoiltais!" —
Ma reima poikapa hämmästyneenä
Vaan ängitellen nyhdin lakkiain.
Klaara.
Tulipa silloin vuoros ampua.
"Min saanen nyt, se Teille, kaunis Klaara!"
Niin huutain riensit pois. —