"Oliko teillä vielä mitään sanottavaa?" keskeytti Hermina tukalan äänettömyyden.
"Aijoin pyytää teitä vielä kerran soittamaan!"
Pakoitettu rauha vapistutti hänen ääntänsä ja häneen katsomatta meni
Hermina soittamaan.
Hän soitti kuni — unessa. Kädet kävivät harhaan ja rinta kohosi.
Muutamia tahteja soitettuansa nousi hän ylös.
"Tänään en voi!"
"Minä olen tyytyväinen", sanoi Bodendorff kumartaen. "Minä kiitän teitä tästäkin!"
Samana iltana vallitsi näissä teepöydän ympärillä istuvissa ihmisissä raskaus ja — en tiedä mitä —, tuntuipa ikäskuin olisi ukkonen ollut ilmassa.
Hermina kuuli kapteenin käskevän että hänen hevoisensa aamulla aikaisin satuloittaisiin.
"Lähdettekö meidän kanssamme?" kysyi Hermina innolla.
"En, minä lähden ennen teitä!" sanoi hän kolkolla äänellä.