"Hiljaa!" huusi Bodendorff suuttuneena. "Oletteko nyt kaikki muuttuneet vanhoiksi akoiksi?"
Heti muutettiin puheenainetta ja pian kokoontui koko joukko erään nuoren upseerin ympärille, joka oli ottanut esiin erään valokuvan.
"Ah! kauneuden-galleria on taasen lisääntynyt yhdellä onnellisella!"
"Kauniit kasvot!"
"Ihmeteltävän kauniit, voin vakuuttaa teille, mutta hän on ylpeä — sangen ylpeä!"
"Sinulle, — sen kyllä uskon!" pilkkasi muuan vanhempi luutnantti, jolla ei ollut galleriaa.
Tämän, jo sanantavaksi joutuneen valokuvakokoelman omistaja oli luutnantti Wellnau. Lyöden rintaansa sanoi hän sangen miehevästi: "Hän on ylpeä kaikille!"
"Ja kuitenkin lahjoittaa hän valokuvansa sinulle?"
"Ei! Minä olen sen ostanut — valokuvaajalta!" omisti hän lapsellisesti.
"Hyväpä että olet kylliksi rehellinen sitä omistamaan!" mumisi
Bodendorff, joka ei voinut nuorta upseeria kärsiä.