Askeleita kuului lähenevän, mutta makaava niitä ei kuullut.
"Jumala, äiti, tuoss' on joku!"
"Hiljaa, lapseni, hän makaa."
"Suuri Jumala! — se on Bodendorff!"
Hän ei herännyt Herminan huudosta, ja siinäpä todistus että hänen unensa oli enempi hurmeista kuin oikeata unta.
Majuritar meni lähemmäksi.
"Kummallista", sanoi hän hiljaa, "hän on täällä makaamassa, kumppalien tuolla aimo tavalla iloitessa."
Äkkiä tunki hyvän rouvan päähän ajatus, että hän voisi olla juopunut.
"Katsokaahan äiti, miten hän näyttää muuttuneelta!"
"Samalta näyttää se minullekin. Mutta — me emme voi jäädä tänne, tällä aikaa voi kävelijöitä olla kaikkialla."