Hänen saarna-huoneensa oli luonnon soma avaruus, ja sen kaari-kattona oli puhdas, sininen taivas.
Hänen saarnas-tuolinansa oli kivi; mutta Luoja itse oli sen siihen asettanut.
Urkuja ei ollut, mutta tuuli idästä soitti puiden latvoissa. Ja saarnaaja julisti sitä ihmeellistä ristin, rakkauden ja rauhan oppia Suomen omalla kielellä; se kuului tosin oudolta, mutta viehättävältä, ja kansa kuulteli ihmetellen hänen syvää ääntänsä.
Siinä oli suuri joukko koossa, miehiä, vaimoja ja lapsia, niiden seutuin asukkaita; ne olivat tähän tulleet paki-parastaan opin tähden; mutta oli yks joukko pelkästään mies-väkeäkin, he eivät olleet näiltä tienoilta, vaan sisemmältä Hämeestä; hekin kuultelivat, vaan heidän ajatuksiaan ei voinut ulko-näöltä tutkia.
Olipa vielä kaksi aivan outoa miestäkin, Ruotsin sotilain puvussa; he olivat varustetut kypäriin ja miekkoihin, ja kannukset heidän kantapäissään näyttivät heidän olevan ratsumiehiä.
Mikä heidän oli tähän tuonut, saamme kukaties vastedes kuulla, mutta hekin kuultelivat vakaisesti saarnaajaa, kun se puhui Kaikkivaltiaasta ja luomisesta, synnistä ja pelastuksesta. Waan pian hän alkoi kietauntua siihen ihanaan, ehkä liikanaiseen oppiin, johon paavin aikainen kristikunta eksyi, suostuttaaksensa niitä uusia kansoja, jotka hänehen kääntyivät.
Hän puhui neitsy Mariasta, jota pidettiin kaikkein arvollisempana ihmisten esi-rukoilijana taivaassa, ja voittaaksensa heidän luonnolliset mielensä, koetti hän selittää sen taivaallista kauneutta, senkin tähden, että he saisivat asettaa sellaisen kuvan omain pakanallisten mieli-kuvainsa rinnalle, ja nähdä mitä ero oli.
"Hän katselee teitä kaikkia", sanoi hän, "juuri tälläkin hetkellä. Hän suree teidän sydämenne synkeyttä ja iloitsee jos sanoma hänestä pääsee teitä valistamaan; hänen silmänsä ovat kirkkaat, niinkuin tähtein kirkkaus; hänen vaatteensa ovat lumi-valkeat; hänen äänensä on suloinen kuin kesä-iltainen tuuli; hänen kätensä ovat hienommat kuin kukkaisen lehdet."
Ylhäällä mäellä, sillä jota sääty-väki tähän aikaan kutsui "Hertan kedoksi", näkyi vaimo, valkeissa vaatteissa; sen vyöteyksellä oli punainen vyö, ja sen vaalealta loistavat hiukset olivat kootut pään ympäri käyvällä kullan hohtavalla nauhalla.
Miehet, jotka nyt olivat selin sitä kohden, eivät tätä ilmestystä havainneet, eikä pappikaan. Mutta vaimot näkivät sen ja peljästyivät.