"Neitsyt Maria!" huusi muutama.
"Luonnotar!" huusivat toiset.
"Jättäkää rumat Luonnottarenne", jatkoi saarna-mies, "ja kääntykää taivaallisen neitsyen puoleen; Luonnottareita ei löydy muuta kuin teidän väärässä uskossanne, mutta pyhä neitsyt katselee teitä ylhäältä."
"Hän häpäisee meidän jumaliamme", kiljasi muutama Hämäläinen, "lyökämme se petturi Tuonelan uhriksi!"
"Lyökämme, lyökämme!" karjasi koko Hämäläisten joukko, ja nyt he paljastivat aseensa, jotka heillä oli kätkettyinä, ja hyökkäsivät saarna-miestä kohden. Waan nuorempi niistä kahdesta sotilaasta veti kalpansa ja huusi kirkkaalla äänellä niille, jotka näkyivät olevan tältä paikkakunnalta ja jotka olivat tulleet pappia kuulemaan ilman vihamielistä aikomusta:
"Te miehet, jos teillä on vähäkin urhollisuutta, niin puolustakaa tätä viatointa!"
Se oli selvää suomenkieltä, yhtä selvää kuin he itsekin puhuivat, ja sepä vaikutti muukalaisen suusta, mitä ei se olis vaikuttanut oman miehen.
He aseutuivat puolustamaan saarna-miestä, ja kova ottelo nousi.
"Lyökää pois se 'ristin ryttäri!'" huusivat takimmaiset viholliset, ja etummaiset karkasivat sotilaan päälle, mutta hän piteli kalpaansa miehevästi, ja yksi ja toinen ja kolmas hänen vihamiehistänsä kaatui.
Hänen toverinsa oli uskollisesti hänen apunansa, ja ärisi väliste hampaissansa: " Må fan ta' er era troll!" ja hänenkin lyömällänsä kaatui yksi ja toinen.