Kevä nyt joudu jo Suomenkin maahan, Kauas karkoita täältäkin jää, Joudu jo pimeys kukistamahan, Rakkaus rinnoissa sytyttään, Nukkunut kansa jo herää, jo herää, Aika on elää.
Kyrönkoskella.
Wieri jalo vesi, vieri, Kuohu koski julkea, Walko vahtosena pyöri, — Kuka voi sun sulkea?
Kovin huuhuu koskes humu, Yöt ja päivät soittelee, Suvet talvet virtas sumu Liki-tienot peittelee.
Olet niinkuin sydämeni Aina, aina rauhaton, Aina sekin huokailevi: Woi kun olet armoton.
Kerjäläinen.
Huuleni jo vaalistuvat Talven kylmän kynsissä. Woinko pohjan nuolet kovat Ryysyissäni kärsiä? Kuule Luoja rukous, Kerjäläisen huokaus.
Wilu nääntää, nälkä puree, Mistä lievitystä saan? Kuka köyhä parkaa suree, Kuka nälän sammuttaa? Kuule Luoja rukous, Kerjäläisen huokaus.
Woimat loppuu, jäsen jäätyy, Kauas vielä ihmisiin. Isä taivaan! veri hyytyy, Kuinka jätät minun niin. Kuule, kuule rukous, Kerjäläisen huokaus.
Jopa kuulet, tuolla, tuolla Mulle tulee auttaja. Ei nyt enää täydy kuolla. Kiitos rakas Jumala! Kuule aina rukous, Kerjäläisen huokaus.