"Tuhannet kiitokset!"
"Siis on ystävyyteni jostain arvosta?"
"Noh, onhan se niin!"
"Sinä pidät minua pilkkanas, vaan kuuleppas, tyttö, minun vihani on myös jostain arvosta."
"Lieneekö vaan?"
"Minä olen kehoittanut Hämäläiset tekemään suuren uhrin vielä tänä yönä jumalillensa. He kokountuvat tuumimaan keinoja, joilla Ruotsalaiset voidaan karkoittaa, ja minä olen heidän saanut uskomaan että heidän on ensinnä lepyttäminen Tapiolat ja Ahtolat ja Manalat ja miksi ne kaikki kutsutaan. Ja minä olen heille jo toimittanut yhden Ruotsin sotilaan uhriksi."
Tässä säikähti tyttö, vaan ei hän lausunut mitään. Peregrinus jatkoi puheensa:
"Mutta useampi uhri tarvitaan ja sentähden minä olen itse tullut tänne, ja minä tiedän että täällä on Olavus, saarna-mies, hänestä tulee toinen uhri, ja kolmas…"
"Ja kolmas?" matkasi Aino tietämättänsä; hänen ajatuksensa olivat toisaalla.
"Kolmas… olet — sinä."