Se messu oli siis pidettävä tuomio-kirkossa, joka tämän syyn tähden oli kaunistettu miten varat myöden antoivat.
Mainittua juhlaa vietettiin pyhän Henrikin ylösnousemisen muistoksi, niinkuin hänen kuolemansa muistoa vietettiin talvella, 19 päivänä Tammikuussa, jona päivänä legendat sanovat hänen murhatun Köyliö-järven jäällä.
Jos sanoisimme Turun silloin olleen järjestetyn kaupungin, niin olisimme ainakin väärässä.
Asuin-huoneet olivat lyötynä sikin sokin tavara-aittain sekaan, pitkin joki-vartta, sen kummallakin puolen. Soukat raitit juoksivat monessa mutkassa huoneitten välitse. Waan kirkon seudulla oli laveampi aukea, paikan pyhyyden tähden.
Nyt oli raitit ja aukeat kaunistetut rimoilla ja kukkasilla. Juhla oli alkanut. Kansaa aaltoili kirkon ympäristöllä, ja linnasta tuli juhlalle sen varustusväki, linnan päällysmies heidän johdattajanansa. Myös kokountui kirkon seuduille kaikki Turun saksat eli kauppamiehet, jotka täällä, muiden maiden esimerkkiä seuraten, olivat yhtyneet niinkutsuttuun ammattiin eli yhtiöön, jonka suojelus-henki oli S:t Nikolaus.
Kauppamiehet olivat jalkasi, ja niin linnaväki myös, paitsi heidän päällikkönsä, joka ratsasti uljaalla hevosella ja joka itse oli täydessä ritari-puvussa.
Hänen rinnallansa ratsasti, yhtä uljaalla hevosella, nuorukainen, sotavaatteissa hänkin, ehkei juuri ritari-asussa. Hän oli se miekan ostaja, ja sama miekka riippui nyt hänen vyöltänsä. He seisahtivat vähäksi matkaa tuomiokirkosta ja heitä vastatusten seisahti saksain yhtiö, joita seurasi heidän vaimonsa ja lapsensa.
Kellon soitanto kuului taas Dominico-veljesten luostarista, tuomio-kirkon ovet avattiin, ja kirkosta tuli joukko pappeja ja munkkia juhlakäynnille. Joukon etupäässä kävi kaksi kaniikkia eli tuomio-kirkon pappia, kantain lipasta eli arkkua, jossa pyhän Henrikin luut säilytettiin. Se lipas oli silattu kullalla ja hopialla.
Heidän jälkeensä tuli Benedictus, sen ajan röykkiä ja ylö-mielinen pispa, joka uskalsi riidellä itse kuninkaan kanssa ja joka kutsui Suomen asukkaita alamaisiksensa. Hän oli täydessä pyhä-puvussansa, hiippa hänen päässänsä, kulta- ja hopiakankainen kaapu hänen yllänsä ja valtikka hänen kädessänsä. Hän siunaili kansaa molemmin puolin, tehden kädellänsä ristinmerkkiä.
Hänen peräänsä tuli munkkia, jotka suitsuttivat pyhää savua, ja toisia, jotka messusivat pyhän Henrikin kunniaa seuraavilla sanoilla: