Klaus Götrikkinen oli palannut linnaan hänkin, kumppaninsa, linnanvoudin kanssa, ja katseli nyt alakuloisena ihmisten iloa, niiden jotka soutaen ja pauhaten kulkivat vedellä.
Hänen teki mielensä vielä uudestansa käydä kaupungissa. Hän oli tavannut saksalaisen neidin kirkon lähellä ja sepä kohtaus oli hänehen tuottanut uusia ja outoja tunteita, jotka tekivät hänen levottomaksi nyt kun kaikki juhlan kuohu oli vaiennut. Kansan tunko oli hänen estänyt enempää näkemästä ja kohtaamasta sitä outoa ja kuitenkin tunnettua neiti-ilmestystä. Toissa-mielin hän oli ratsastanut takasin linnaan, seuranensa.
Waan nyt hän katui että hän niin aikasin oli palannut kaupungista, erittäin kun hänen siellä olisi ollut tärkeitä asioita ajettavina, joiden tähden hän oli tullutkin.
Turun linna oli silloin toisellainen tarkoituksessaan, ja muodossaankin kuin se nyt on. Se oli rakennettu koko maakunnan varustukseksi ja suojelukseksi, ja sinne otti kaikki seudun asujamet pakonsa vihollisten hätyyttäessä.
Eikä ne vihollisten hätyytykset tapahtuneetkaan harvoin; niitä oli, siitä asti kuin linna oli seisonut, tämän takaa tullut Hämeestä, Karjalasta ja Wenäjältä.
Häme ja Karjala olivat tosin kukistetut, mutta Wenäjän karkauksia kesti yhä monet vuosi-sadat, joina Turun linna monesti hävitettiin ja taas rakennettiin.
Hänen, joka ottaa kertoakseen sen linnan historian, on samassa kertominen koko Suomen historia, joka ei suinkaan tässä ole meidän aikomuksemme. Waan tulee kuitenkin sanoaksemme, että se linna oli toista kuin näinä aikoina, silloinkin kuin Gustaavi Waasan poika, Johannes-herttua, sittemmin kuningas Juhana III siinä piti hoviansa. On moni muukin mahtava herra siinä aikanansa asunut. Pidettiinpä saman Gustavin vanhin poika kuningas Erik XIV siellä vankeudessakin.
Waan nyt se linna on Turun läänin "vesi-koppi".
Klaus Götrikkinen katui palaamistansa kaupungista. Hän päätti siis ratsastaa sinne uudestansa ja olikin pian valmis täyttämään päätöksensä ilman kenellekkään asiasta virkkaamatta, paitsi hevois-palvelialle, joka viivyttelemättä satuloitsi hänen hyvän hevosensa.
Tässä on asia vähä jutella siitä nuorukaisesta, jonka olemme tulleet tuntemaan nimellä Klaus Götrikkinen.