Hän ei ollut mikään muu kuin talonpoika, vaan Suomen talonpoika oli silloin arvoisampi kuin nyt.
Silloin ei löytynyt vielä eroitusta neljän säädyn välillä.
Sopinee sanoa talonpojan säädyssä löytyneen kaikki säädyt yhdistettyinä.
Erinäistä aatelistoa ei kumminkaan löytynyt; talonpoika oli vapasukuinen ja hänellä oli oikeus vapauttaa maansa kaikista veroista, jos hän teki sotapalvelusta hevosella ja miehellä. Hänestäpä siis vapasukuiset ovat saaneetkin alkunsa, sillä ensimäiset aateliset olivat ne maamiehet, joiden talot mainitulla sota-palveluksella tulivat veroista vapaiksi.
Tosin on talonpoika nytkin yhtä vapaa, ehkei hänen talonsa vapauttaminen kaikista veroista enää käy päinsä sota-palveluksella. Mutta hänen rinnallensa ja ylä-puolellensa oli ajan mittaan noussut kolme muuta säätyä.
Klaus Götrikkinen oli vapaa talonpoika. Hän oli vanhin veljeksistä ja oli ehtinyt siihen ikään, että hän lain jälkeen sai mennä talonsa edestä kuninkaan palvelukseen.
Se oli syy hänen Turkuun tulemiseensa, ja syy miten hän oli asuntonsa ottanut linnassa, oli se, että hän oli sukua linna-herran kanssa.
S:t Nikolaus-veljekset s.o. saksan kauppamiehet pitivät kestiä keskenänsä, saman päivän iltana, josta nyt on puhe ollut.
He olivat kokoontuneet Heinrich Rathsmannin majataloon, sen kauppiaan, jonka näimme Kokemäellä kaupanteossa.
Hänen ei ollut Turussa asuntonsa, vaan Saksanmaalla, Kölnin kaupungissa, joka kuului siihen mahtavaan kauppa-liittoon, jota Hansa-seuraksi kutsuttiin.