"Kumpasen?"
"Mene h—n pitkillä kysymyksilläs! Minä kysyn missä Agnes Lichtenau on?"
"Jaa, Agnes — sitä on tähdistä katsottava."
"Luuletkos minun tässä ijäti kärsivän sinun pilkkaas?" sanoi Eberkopf, ja tarttui tähtien tutkian kaulaan.
"Sano paikalla missä hän on, Agnes Lichtenau."
"Hiljaa, hiljaa", sanoi taikuri, "et sinä sen enempää tietoa saa, missä neito on, jos mun kuristatkin, enkä minä sitä sano ilman ehtoja."
"Noh, tänne ne ehtos!" ärähti Eberkopf.
"Sinä tiedät", jutteli se tietäjä, "minun ottaneeni Agnes Lichtenaun ja hänen omaisuutensa hoitaakseni. Ja vaikka sinä tapasit minun kullan teossa, niin minä olen kuluttanut puolet hänen omaisuudestansa, eikä haittaisi vaikka olisin kuluttanut kaikkikin, jos ei muut tietäisi sen määrästä kuin minä; mutta nyt on noilla palanoilla, nimittäin Kölnin kauppamiehillä, jotka ensituleva pyrstötähti käväisköön maan päältä! kirjallinen luettelo siitä omaisuudesta — enkä tässä huoli ilmoittaa mitenkä se luettelo heidän käsiinsä tuli, vaan heillä se on."
"Noh, mitä sitte?"
"Mitäs muuta kuin sitä, etten minä tahtoisi neitoa kenellekään muulle kuin sille, joka tytyy hänen nykyjään jälellä olevaan perintöönsä."