"Josta kenties ei enää ole mitään jälellä."
"On mar, hyväkin osa; ja kyllä minä tiedän sen, joka hänen ottaa omaksensa perintönensä päivinensä."
"Kuka?"
"Armas kirkkomme, jolle minä olen neidon jo puoleksi lahjoittanutkin."
"Sinä petturien petturi!"
"Älä nyt kiivastu; minä olen kirkollekin pannut sen ehdon että neito on pidettävä alkavain joukossa tavallisen vuoden; jos ei hän sillä välin suostu sinuun, niin hän jää luostariin — ja hänen omaisuutensa."
"Mihin luostariin?"
"Siihen, jossa hän tällä aikaa on katumassa sitä syntiänsä, että hän pakeni minun hoidostani. Minä olen katsellut ja tutkinut hänen onnensa tähtiä ja sinun, miten niillä olis taipumusta sopia yhteen, vaan siinä on joku kolmas, jolla näyttää olevan voitto."
"Hoo! mitäs sanot, kolmas?"
"Niin, kolmas tähti, joka ei ainakaan merkitse kirkkoa."