"Kuules mitä mä tahdon kertoa sinulle, sinä viisasten taluttaja; kolmas onkin, niinkuin sanot, tässä joukossa, ja se on kahdesti ollut minun tielläni."
"Mutta kolmannella kertaa", lisäsi tietäjä pilkaten, "sinä katkaset hänen elämänsä langan."
"Jospa niin olis", vastasi Eberkopf, uupuneena syviin aatoksiin; "mutta se mies ollee peikon poika jostain kylmästä maasta."
"Sinä olet hänen nähnyt?" kysyi tietäjä.
"Nähnyt ja kuullut jo tuntenut."
"Olipa se hyväkin, nythän sopii uudestaan tutkia ja tarkastella sitä kolmatta tähteä, kun mä tiedän sen merkitsevän jotain elävää henkeä."
Ja se entinen miekan käyttäjä alkoi järjestellä ja asettaa tntkima-koneitansa ja näkö-putkiansa.
Eberkopf oli ääneti aatoksissaan; häntä miellytti kukaties nämät taika-vehkeet, häntä oli itseä taika-usko kohdannut.
Tähdet säkenöitsivät taivaalla. Se vanha tietäjä ojensi niitä kohden näkö-putkensa. Hetken aikaa tarkasteltua hän lausui:
"Otava on kääntynyt pohjan-tähteä kohden; se on hyvän merkki. Linnun radasta on teidän elämänne vaiheet katsottavat."