"Noh, mitäs havaitset?" kysyi Eberkopf.
"Minä näen", jutteli tähtien tutkia, "valoisan pilkun — tähden mukaisen, — eriävän linnun radasta pohjaseen päin… Minun oppini sanoo sen merkitsevän Agnesta… Häntä seuraa vähän matkan päässä toinen tähden pilkku, joka ei ole hetkiin niin valoisa."
"Ketä se merkitsee?"
"Sinua! — Se seuraa kiirehtien sitä valoisaa tähteä ja on lähellä sen saavuttaa, vaan…"
"Waan?"
"Waan kolmas kirkas tähti, sama kolmas, jonka minä jo ennen olen nähnyt sinun tielläs, käypi nytkin viistäen heidän välillensä."
"Eikös muuta?"
"Näkyy mar' vielä vähän muutakin."
"Mitä?" — Eberkopf tarttui tähtien tutkian käsivarteen.
"Älä hätäile", sanoi viisas, "muuten jääpi kaikki tietämättömyyteen."