Eberkopf lannisti luontonsa.
"Nyt he lähenevät toinen toistansa", jatkoi tähtien tutkia vähän päästä, "nimittäin se kolmas outo tähti ja sinun tähtes… Se raukee sumuun."
"Mikä?"
"Sinun tähtes."
"Sinä valhettelet!"
"Jos tähdet valhettelevat, niin minä valhettelen."
Molemmat olivat hetken aikaa ääneti ja tähtien tutkia herkesi työstänsä. Wihdoin lausui Eberkopf:
"Taidatkos sanoa, sinä kaikkitietävä mies, mistä hän on löydettävä, se minun vihamieheni?"
"Jokos nyt tahdot etsiä loppuas? Muuten sinun itse pitäisi tietämän hänen olopaikkansa, koskas hänen itse olet tavannutkin; minä en häntä ole ikänä nähnyt."
"Mutta sen luostarin sinä kumminkin tietänet, johon olet aikonut uhrata neidon ja hänen omaisuutensa. Minä en pelkää mitään vihamiestä niin paljo kuin sitä luostaria ja minun luulleni on neito sieltä pois otettava hyvällä tai pahalla."