Samoin näemme tieteitten ja taiteitten yhtyvän liittokuntiin, ja kun lailla ei ollut turvaa maan hallituksesta, niin sekin päätti itsensä yllä pitää joinkin neuvoin, ja niin ilmestyi vähitellen ne laitokset joita kutsutaan salaisiksi tuomio-istuimiksi, "Behmgerichte." Ne alkovat siinä Westfalin maakunnassa, jossa nämät viimeksi kerrotut asiat ovat tapahtuneet, ja niitä lienee jo löytynyt aikasin samassa maakunnassa, vaikka ne sittemmin levenivät yli koko Saksanmaan ja muuttuivat vähitellen luonnossaan.
Tietty on että "Behmgerichte" keskuajan loppupuolella oli ainoa tuomio-istuin, jota kaikki pelkäsivät. Se uskalsi haastauttaa eteensä lain-rikkojan mistä arvosta ja säädystä hyvänsä, ja sen tuomiot olivat pitäviä, eikä niiden täyttämisestä ollut epäiltävä, sillä, täyttäjäin luku sanotaan olleen sata tuhatta yli koko maan, ja heillä oli salaiset tunnus-merkit.
Se isompi vene kulki tietänsä joella. Nyt taisi olla puoli yön aika.
Siinä veneessä oli, paitsi Eberkopf, kaksi eli kolme souto-miestä, ja se luostarista ryövätty Agnes Lichtenau.
Uhkaus ja haasto, jonka Eberkopf oli kuullut teki hänen alakuloiseksi. Hän tiesi varmaan, ettei Behmgerichten tuomiosta päässyt yksikään syyn-alainen, ja hän tunsi itsensä syyn-alaiseksi.
Hän ei pitänyt tarkkuudella perää ja laski veneen lähemmälle rantaa kuin aikomus olikaan. Se kulki ranta-puiden synkeässä varjossa. Nyt sen keula yht'äkkiä kääntyi maata kohden. Eberkopf sen havaitessa ponnisti kyllä vastaan, mutta ei se enää auttanut; sitä vedettiin maalta heitetyllä koukulla joki-äyrästä kohden, ja pian se oli äyräässä kiini.
Agnes oli koko ajan istunut ääneti; hän tiesi joutuneensa vihamiehen valtaan, eikä hänellä ollut suurta toivoa. Häntä ei suuresti liikuttanut mikään tapaus, ja hän oli melkein toissa-mielin kuulellut niitä uhkauksia, joita Behmgerichten jäsen oli lausunut. Ei hän nytkään pitänyt suurta lukua siitä että vene kääntyi rannalle vastoin perämiehen tahtoa.
Mutta hän kuuli jonkun äänen rannalta lausuvan hänen nimensä, ja se ääni oli hänelle tuttu ja se tuotti uuden lyönnin hänen sydämeensä ja uuden kirkkauden hänen silmiinsä.
Behmgerichte.
Klaus Götrikkinen oli etsiessänsä neitoa, tullut luostarin tienoille, aivan silloin kun neito sieltä oli kadonnut. Hän joutui jälille ja seurasi veneen kulkua jokea allespäin, kunnes hän pääsi sen perille, niinkuin tässä jo on mainittu. Eberkopf oli niinkuin halvattu, kuultuansa Behmgerichten haaston, ja niin oli myös hänen soutajansa. Senpätähden ei kenkään nousnut vastusta tekemään, kun Klaus Götrikkinen ilmestyi veneesen, sieppasi neidon ja vei hänen mennessään.