Patopäällikkö kohotti katseensa häneen ja nyökäytti päätään, ensin Haukelle ja sitte myöskin Tedelle. "Ei, ei, teidän Haukenne ei tule häiritsemään yörauhaani. Koulumestari on jo ennenkin sanonut minulle, että tämä istuu mieluummin kivitaulun kuin viinalasin ääressä."
Hauke ei kuullut tätä lausuntoa, sillä Elke oli astunut tupaan ja otti keveällä kädellä ruuan jätteet pöydältä, vilkaisten ohimennen poikaan tummine silmineen. Silloin sattui Haukenkin katse tyttöön. "Jumalan ja Kristuksen kautta", sanoi hän itsekseen, "tuo ei ole hullumman näköinen!"
Tyttö meni ulos. "Niinkuin tiedätte, Tede", alkoi patopäällikkö uudestaan, "ei Jumala ole suonut minulle poikaa."
"Niin, päällikkö, mutta älkää olko siitä pahoillanne", vastasi toinen. "Sanotaan suvun älyn kuluvan loppuun kolmannessa polvessa. Isoisänne, senhän kaikki tiedämme, oli mies, joka kykeni palstojamme suojelemaan."
Patopäällikkö mietti hetkisen ja kävi jokseenkin nolon näköiseksi. "Mitä sillä tarkotatte, Tede Haien?" kysyi hän ja kohousi suoraksi nojatuolissaan. "Minähän olen juuri kolmatta polvea!"
"Niinkö! No, älkää pahastuko, päällikkö; on vaan semmoinen puheenparsi." Ja laiha Tede Haien katsoi vanhaan viranhaltijaan melkein äkäisesti.
Tämä puheli edelleen huolettomasti: "Älkää antako vanhain ämmien ladella itsellenne tuhmuuksia, Tede Haien. Jos tuntisitte tyttäreni, hän laskee minut kolmasti penkin alle. Tahdoin ainoastaan sanoa, että teidän Haukenne, lukuunottamatta sitä mitä hän tekee ulkona vainiolla, tulee täällä minun huoneessani tekemään kynällä ja piirtimellä semmoista, josta hänelle on itselleenkin hyötyä."
"Aivan niin, päällikkö; olette täysin oikeassa!" sanoi vanha Haien ja alkoi sitte vaatia palkkasopimukseen muutamia lisäyksiä, joita hänen poikansa ei ollut illalla muistanut. Niinpä piti tämän liinaisten paitojen lisäksi saada syksyllä kahdeksan paria villaisia sukkia ja isä tahtoi poikansa keväisin kahdeksaksi päiväksi kotiin työhön y.m.s. Patopäällikkö suostui kaikkeen. Hauke Haien oli hänen mielestään paras pikkurenki, minkä hän voi saada.
— — "Nyt syytä itseäsi, poika", sanoi vanhus heidän lähdettyään talosta, "ellei sinun käy hyvin maailmassa."
Mutta Hauke vastasi rauhallisesti: "Olkaa huoletta, isä; kyllä kaikki hyvin käy!"