Tyttö jäi seisomaan nyökäyttäen hänelle päätään. "Niin, Hauke, sinun olisi pitänyt olla äsken sisällä!"
"Sisällä? Minkätähden, Elke?"
"Herra ylipäällikkö on kiittänyt isäntää!"
"Isäntää? Mitä se minuun kuuluu?"
"Eipä tietenkään, minähän tarkotinkin että hän on kiittänyt patopäällikköä!"
Tumma puna lensi nuorukaisen kasvoille. "Tiedän kyllä", sanoi hän, "mitä tähtäät."
"Älähän nyt punastu, Hauke. Sinuahan se ylipäällikkö oikeastaan kiitti!"
Hauke katsoi häneen heikosti hymyillen. "Entä sinua, Elke?" sanoi hän.
Mutta tyttö pudisti päätään: "Ei, Hauke; silloin kuin minä yksin olin auttajana, ei meitä silloin kiitetty. Enhän minä osaa muuta kuin laskea. Mutta sinä näet siellä ulkona kaikki, mitä patopäällikön itsensä pitäisi nähdä. Sinä olet työntänyt minut varjoon!"
"Sitä en ole tahtonut tehdä, kaikkein vähimmän sinulle", sanoi Hauke ujosti, työntäen muutaman lehmän syrjään. "Hoi, Kirjo, älä toki syö tadikkoa kädestäni, riittää vähempikin!"